William Shakespeare

Wikipedia

reklama1

**William Shakespeare**
Tuntemattoman tekijän ns. Chandos-muotokuva, jonka arvellaan esittävän William Shakespearea.
Syntynyt:	huhtikuu 1564, tarkkaa päivämäärää ei tiedetä Stratford-upon-Avon, Warwickshire, Englannin kuningaskunta
Kuollut:	23. huhtikuuta (juliaaninen kalenteri) / 3. toukokuuta (gregoriaaninen kalenteri) 1616 Stratford-upon-Avon, Warwickshire, Englannin kuningaskunta
Ammatit:	näytelmäkirjailija, runoilija, näyttelijä
Kansallisuus:	Englannin kuningaskunta

William Shakespeare (kastettu 26. huhtikuuta 1564 – k. 23. huhtikuuta (juliaaninen kalenteri) / 3. toukokuuta (gregoriaaninen kalenteri) 1616) oli englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä kirjailijoista kautta historian ja eräänä etevimpänä englannin kielen taitajana. Shakespeare kirjoitti useita näytelmiä, niin tragedioita kuin komedioita, sonetteja ja runoja. Shakespeare kirjoitti teoksensa vuosina 1585–1613, mutta näytelmien kirjoitusjärjestystä ei tiedetä varmasti.

Sisällysluettelo

1 Elämä
2 Tuotanto
- 2.1 Näytelmät
- 2.2 Sonetit ja muut runot
3 Kiistaa Shakespearen henkilöllisyydestä
- 3.1 Todisteita siitä, että Shakespeare kirjoitti näytelmänsä
4 Kritiikki
5 Näytelmien julkaisu
6 Shakespeare ja englannin kieli
7 Näytelmät
8 Lähteet
9 Kirjallisuutta
10 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

William Shakespeare syntyi vuonna 1564 Stratford-upon-Avonissa Englannissa isä John Shakespearelle ja äiti Mary Ardenille. Isä oli menestyvä kauppias ja raatimies, äiti vanhaa vaurasta sukua. Molemmat vanhemmat olivat todennäköisesti lukutaidottomia - vaikka isä toimi korkeimmillaan Stratfordin pormestarina, hän kirjoitti nimensä aina puumerkillä. Isä tiedetään myöhemmin löytyneen testamentin perusteella katoliseksi, ja ajan katolisten vaino saattoi olla osasyy hänen elämänsä loppupuolen talousongelmiin. Shakespeare kastettiin 26. huhtikuuta, ja kasteen ajankohdan mukaan on syntymäpäiväksi arveltu 23. huhtikuuta. Arvio on melko perusteeton ja lienee lähtöisin siitä, että kyseinen päivä on Pyhän Yrjön päivä, joka 1800-luvulla katsottiin Englannin kansallisrunoilijalle sopivaksi syntymäpäiväksi. Vaikka Shakespearen koulunkäynnistä ei ole säilynyt mitään kirjallista tietoa, useimmat tutkijat uskovat että hän opiskeli King's New Schoolissa Stratfordissa, joka luultavasti tarjosi tiiviin koulutuksen latinan kieliopista ja antiikin kirjallisuudesta.^[1]

Shakespeare nai 18-vuotiaana Anne Hathawayn 28. marraskuuta 1582 ja he saivat kaikkiaan kolme lasta, tytöt Susanna ja Judith sekä pojan Hamnet. Tiedot 1580-luvun puolivälistä eteenpäin ovat niukat, kunnes vuonna 1592 Shakespearen nimi mainitaan ensimmäisen kerran Lontoon teatteripiireissä. Anthony Holdenin mukaan Shakespeare muutti Lontooseen ehkä vuonna 1587, jolloin The Queen's Men-näyttelijäseurue kävi Stratfordissa. Hän toimi ennen näytelmäkirjailijaksi alkamistaan, ja ajoittain sen jälkeenkin, näyttelijänä. Mahdollisesti hän teki sitä ennen myös aputöitä näyttelijäseurueelle.^[1] Vuonna 1594 hän ilmeisesti liittyi suosittuun The Lord Chamberlain's Men -näyttelijäseurueeseen, jonka osaomistaja hänestä tuli. Kuningatar Elisabet I:n kuoleman jälkeen kuningas Jaakko I otti seurueen suojelukseensa, se nimettiin The King's Meniksi ja sai esityspaikakseen Globe-teatterin. Teatterin palon n. 1610 jälkeen Shakespeare vetäytyi takaisin Stratfordiin.

Shakespeare kuoli 23. huhtikuuta 1616, mahdollisena syntymäpäivänään. Hän oli naimisissa Annen kanssa kuolemaansa asti.

[muokkaa] Tuotanto

Useita Shakespearen näytelmiä on pidetty Englannin ja koko länsimaiden kirjallisuuden suurimpiin kuuluvina. Hänen näytelmänsä kattavat tragedian, historian ja komedian. Shakespearen teoksia on käännetty useimmille nykyaikaisille kielille ja niitä esitetään jatkuvasti ympäri maailmaa. Näytelmille ominaista on psykologinen henkilökuvaus, luonteva dialogi, draamallinen jännite ja kielellinen taituruus.^[2] Myös Shakespearen sonetit ovat korkealle arvostettuja.

[muokkaa] Näytelmät

Shakespearen näytelmät tavataan karkeasti jakaa neljään tyylilliseen kauteen. 1590-luvun puoliväliin asti Shakespeare kirjoitti lähinnä klassisia ja italialaisvaikutteisia komedioita, kuten Kesäyön uni ja lyyrisiä historiallisia näytelmiä, kuten Henrik IV:n ensimmäinen osa. Tämän jälkeen hänen näytelmänsä vakavoituivat, henkilöhahmonsa syvenivät, ja kerronnassa tapahtui siirtymää lyriikasta proosan suuntaan. Seuraavan kauden aloitti tragedia Romeo ja Julia (n. 1595–1596) ja päätti toinen kuuluisa tragedia Julius Caesar (1599). Varhaiset näytelmät ovat tyypillisesti kevyempiä kuin tragedisen kauden tummasävyiset, pettämisen, murhien, himon, vallan ja itsekkyyden kaltaisia aiheita käsittelevät näytelmät.

Shakespearen tragedinen kausi kesti noin vuodet 1600–1608. Siihen kuuluvat maineikkaimmat tragediat Othello, Macbeth, Hamlet ja Kuningas Lear. Viimeisenä kautenaan Shakespeare siirtyi romansseihin ja tragikomedioihin, kuten Talvinen tarina ja Myrsky. Myöhäiskauden romanttiset näytelmät sisältävät usein onnellisen lopun, sekä taikuutta ja muita fantasiaelementtejä. Rajanveto kausien välillä on kuitenkin epätarkka ja muitakin luokittelutapoja on esitetty.

Kuten ajan tapana oli, Shakespeare perusti monet työnsä toisten näytelmäkirjailijoiden töihin, ja kierrätti vanhempia tarinoita sekä historiallista materiaalia. Esimerkiksi Hamlet (n. 1601) on todennäköisesti uudelleen kirjoitettu versio vanhemmasta Hamlet-näytelmästä, ja tarinan peruskuvio esiintyy jo Saxo Grammaticuksen Tanskalaisten teoissa. Se sisältö, mitä pidetään oleellisena, kuten dialogi ja henkilöhahmot syvemmässä merkityksessä, katsotaan kuitenkin Shakespearen luomukseksi. Historiallisissa näytelmissään Shakespeare käytti kahta päälähdettä: Plutarkhoksen Antiikin suurmiesten elämäkertasarjaa Kuuluisien miesten elämäkertoja ja Raphael Holinshedin Englannin historiaa käsitteleviä Kronikoita.

[muokkaa] Sonetit ja muut runot

Shakespearen sonetit koostuvat 154 runosta, jotka käsittelevät rakkauden, kauneuden ja kuolevaisuuden kaltaisia aiheita. Kaikki paitsi kaksi sonettia, jotka oli julkaistu jo 1599, ilmestyivät ensimmäisen kerran yhtenä niteenä vuonna 1609. Sonettien julkaisemisen taustat ovat epäselvät: ei tiedetä, oliko Shakespeare hyväksynyt julkaisemisen. Sonetit lienee kirjoitettu useiden vuosien aikana. Soneteissa esiintyy mystinen herra W.H (mahdollisesti Henry Wriothesley), jota ylistetään tavalla, joka joidenkin mielestä viittaa homoseksuaalisuuteen, mutta toisten tulkintojen mukaan kyseessä on puhtaasti platoninen ystävyys. Loppupuolen soneteissa esiintyy mystinen tumma nainen, jonka henkilöllisyys on myös ollut vilkkaan teoretisoinnin kohde.

Sonettien lisäksi Shakespeare kirjoitti pitemmät kertovat runoelmat Venus ja Adonis sekä Lucrece. Ne on molemmat omistettu Shakespearen mesenaatille Henry Wriothesleylle. Shakespeare kirjoitti myös eräitä muita lyhyempiä runoja.

[muokkaa] Kiistaa Shakespearen henkilöllisyydestä

Joidenkin teorioiden mukaan joku kirjailija tai ryhmä kirjailijoita käytti Shakespeare-nimeä vain pseudonyyminä eikä itse William Shakespearella ollut teosten kanssa mitään tekemistä. Teorioiden mukaan tällaisia kirjailijoita voisivat olla esimerkiksi Sir Francis Bacon, Edward de Vere, Christopher Marlowe, Sir Henry Neville tai jopa kuningatar Elisabet I. Teoreetikkoja, joiden mielestä näytelmät kirjoitti joku muu kuin nuoruudessaan Stratfordissa elänyt Shakespeare, kutsutaan antistratfordlaisiksi. Nykyisin valtaosa tutkijoista pitää kuitenkin Shakespearen henkilöllisyyttä todistettuna.

Sen sijaan on tunnettua, että monet Shakespearen näytelmät perustuivat esimerkiksi juonen osalta suurelta osin olemassa olleisiin näytelmiin, kuten ajan tapana oli. On lisäksi vakavasti pohdittu sitä, kirjoittiko Shakespeare näytelmiensä jokaisen sanan itse, vai oliko avustamassa muita dramaturgeja. Epäilyt Shakespearen näytelmien kirjoittajan henkilöllisyydestä perustunevat tähän sekä siihen, että Shakespearen elämästä tiedetään hyvin vähän.

[muokkaa] Todisteita siitä, että Shakespeare kirjoitti näytelmänsä

Robert Greenen mitä ilmeisimmin Shakespearea kohtaan kohdistamaa kritiikkiä vuodelta 1592 voidaan pitää yhtenä todisteena, että Shakespeare todella kirjoitti näytelmänsä. Kuolinvuoteellaan kirjoittamassaan pamfletissa Groats-worth of Witte Greene haukkui nousukasmaista näyttelijää, joka oli alkanut kirjoittaa itse näytelmiä ja kuvitteli olevansa yliopistokoulutettujen näytelmäkirjailijoiden veroinen. Greene käyttää näyttelijästä ironista nimitystä Shake-scene, joka voitaneen kääntää "näyttämönravistajaksi".^[1]

Se, että Shakespeare toimi myös näyttelijänä, voidaan todistaa muun muassa sillä, että William itse esiintyi kuningatar Elisabetille vuonna 1594. Näyttö siitä, että William oli kiinnostunut teatterista voidaan osoittaa sillä, että Shakespeare oli Lord Chamberlain's Company -nimisen teatteriyhtiön osaomistaja vuosina 1594 ja 1595.

Shakespearen runoilijan urasta puolestaan todistaa Francis Mereksen hyökkäys häntä vastaan vuonna 1598. Meres sanoo teoksessaan Palladis Tamia Shakespearen töiden olevan "sokeroituja sonetteja yksityisten ystäviensä keskuudessa".

Williamin läsnäolon teatteripiireissä todistavat myös merkinnät siitä, että hän oli yksi Globe-teatterin omistajista vuonna 1599. Vuonna 1603 Shakespeare sai myös uuden asiakkaan, Englannin tuolloisen kuninkaan Jaakko I:n, jonka ansiosta hänestä tuli suosittu hoviesityksissä.

[muokkaa] Kritiikki

Shakespearea arvostettiin omana aikanaan, mutta ei ylistetty. 1600-luvun lopussa klassiset ihanteet tulivat muotiin, ja monet kriitikot arvostivat Ben Jonsonin ja John Fletcherin Shakespearen yläpuolelle. Shakespearea arvosteltiin muun muassa komedian ja tragedian sekoittamisesta. 1700-luvulla Shakespearen arvostus kasvoi Samuel Johnsonin ja Edmond Malonen julkaistua Shakespearen töistä uudet editiot.

1800-luvulle tultaessa Shakespeare oli saanut Englannissa kansalliskirjailijan aseman ja alkoi saavuttaa tunnettuutta muissakin maissa. Shakespearea mainostaneisiin kuuluivat Victor Hugo, Johann Wolfgang von Goethe ja Stendhal. Romantiikan aikana Shakespearea ylisti Samuel Taylor Coleridge. Viktoriaanisena aikana Shakespearen näytelmistä tehtiin laajamittaisia spektaakkeliversioita. George Bernard Shaw sen sijaan hyökkäsi Shakespeare-kulttia vastaan esittäen, että Ibsenin naturalismi oli tehnyt Shakespearen tuotannosta aikansa eläneen.

1900-luvun modenistinen vallankumous ei hylännyt Shakespearea, vaan valjasti hänet avant garden välineeksi. Saksan ekspressionistit ja Moskovan futuristit hyödynsivät Shakespeare-aiheita. Shakespeare vaikutti Bertolt Brechtin eeppiseen teatteriin. Runoilija ja kriitikko T. S. Eliot argumentoi Shawia vastaan sanoen, että Shakespearen "primitiivisyys" teki hänestä aidosti modernin. T. S. Eliotin ja G. Wilson Knightin kritiikin uusi koulukunta tutki Shakespearen kuvastoa aiempaa tarkemmin. 1950-luvulta alkaen moderni tutkimus vaihtui postmoderniksi, ja 1980-alkaen Shakespeare-tutkimukseen on liittynyt strukturalismin ja feminismin kaltaisia liikkeitä.

[muokkaa] Näytelmien julkaisu

Shakespearea esittävä kuparikaiverrus Ensimmäisen folion kannessa vuodelta 1623

Shakespearen aikana näytelmiä painettiin paperin koon mukaan kvartto- ja foliopainoksina. Foliopainoksia tehtiin neljä, joista vuonna 1623 julkaistu, 36 näytelmää sisältänyt ensimmäinen folio on tärkein lähde Shakespearen näytelmistä. Aiemmin tehdyt halvemmat kvarttojulkaisut ovat monesti huonoja, jopa näyttelijöiden ulkomuistista kopioimia.^[3]

[muokkaa] Shakespeare ja englannin kieli

Shakespearen vaikutus englannin kieleen oli merkittävä. Hän keksi yli 1 700 yleisesti käytössä olevaa sanaa (muiden muassa birthplace, champion, cold-blooded, fixture, gossip, outbreak ja torture).^[4] Shakespearen alkuperäiskielisissä näytelmissä esiintyy yli 30 000 eri sanaa^lähde?, joten Shakespearen sanavaraston täytyi olla vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin 1990-luvun lopulla eläneen hyvin sivistyneenä pidetyn^{kenen mukaan?} ihmisen.

[muokkaa] Näytelmät

[muokkaa] Komediat

Hairahduksia, 1590–94
Kaksi nuorta veronalaista, 1590–96
Paljon melua tyhjästä, 1598–99
Kuinka äkäpussi kesytetään, ehkä n. 1593–94
Turhaa lemmen touhua, 1594–97
Juhannusyön uni, 1594–97
Venetsian kauppias, 1594–97
Loppu hyvin, kaikki hyvin, 1594–1609
Miten haluatte, 1599–1600
Loppiaisaatto, 1600
Windsorin iloiset rouvat, 1600–01
Mitta mitasta, 1601–03
Pericles, 1607–08
Talvinen tarina, 1608–11
Myrsky, 1611

[muokkaa] Tragediat

Romeo ja Julia, 1594–96
Troilus ja Cressida, 1601–02
Coriolanus, 1607–08
Cymbeline, 1607–19
Titus Andronicus, 1589–93
Timon Ateenalainen, ehkä n. 1604–10
Julius Caesar, 1598–99
Macbeth, 1605–08
Hamlet – Tanskan prinssi, 1600–01
Kuningas Lear, 1605–06
Othello, 1602–11
Antonius ja Kleopatra, 1606–07

[muokkaa] Historialliset näytelmät

Henrik VI (kolme osaa), 1591–92
Kuningas Juhana, 1590–97
Kuningas Rikhard III, 1591–94
Kuningas Rikhard II, 1594–95
Kuningas Edward III, 1595
Kuningas Henrik IV ensimmäinen osa, 1596–97
Kuningas Henrik IV toinen osa, 1597–99
Kuningas Henrik V, 1599
Henrik VIII, 1612–13
Kuningas Edvard III, 1595 (on epävarmaa, onko tämä Shakespearen näytelmä)

[muokkaa] Kadonneet näytelmät

Love's Labour's Won
Cardenio

[muokkaa] Runous

Shakespearen sonetit
Venus ja Adonis, 1592–93
Lucrese, 1593–94
The Phoenix and Turtle, 1600–01

[muokkaa] Uusimmat suomennokset

Antonius ja Kleopatra. (Antony and Cleopatra.). WSOY, tulossa.

Coriolanus. (The tragedy of Coriolanus.) Suomentanut Lauri Sipari. Esipuhe: Markku Peltonen. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-32587-2.

Cymbeline. (Cymbeline.). WSOY, tulossa.

Hairahduksia. (The comedy of errors.). WSOY, tulossa.

Hamlet. (Hamlet.). WSOY, tulossa.

Henrik IV: Ensimmäinen osa. (The history of king Henry the fourth.) Suomentanut Matti Rossi. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29026-2.

Henrik IV: Toinen osa. (The second part of Henry the fourth, continuing to his death, and coronation of Henry the fifth.) Suomentanut Matti Rossi. Esipuhe: Irmeli Niemi. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29489-6.

Kuningas Henrik V. (Henry V.). WSOY, tulossa.

Henrik VI: Ensimmäinen osa. (Henry VI, part 1.). WSOY, tulossa.

Henrik VI: Toinen osa. (Henry VI, part 2.) Suomentanut Matti Rossi. Esipuhe: Ritva Siikala. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32323-6.

Henrik VI: Kolmas osa. (Henry VI, part 3.) Suomentanut Matti Rossi. Esipuhe: Ritva Siikala. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32381-6.

Henrik VIII. (Henry VIII.). WSOY, tulossa.

Edward III. (Henry VIII.). WSOY, tulossa.

Juhannusyön uni. (A midsummer night’s dream.) Suomentanut Matti Rossi. Essee: Mirkka Rekola. Esipuhe: Nely Keinänen. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30705-X.

Julius Caesar. (Julius Caesar.) Suomentanut Lauri Sipari. Esipuhe: Jotaarkka Pennanen. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31367-X.

Kaksi nuorta veronalaista. (The two gentlemen of Verona.) Suomentanut Leena Tamminen. Esipuhe: Kai Savola. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30299-6.

Kuinka äkäpussi kesytetään. (The taming of the shrew.) Suomentanut Leena Tamminen. Esipuhe: Sirkku Aaltonen. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32294-9.

Kuningas Juhana. (King John.) Suomentanut Matti Rossi. WSOY, 2008. ISBN 951-0-33801-8.

Kuningas Lear. (King Lear.) Suomentanut Matti Rossi. Esipuhe: Matti Rossi. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30298-8.

Loppiaisaatto. (Twelfth night, or What you will.). WSOY, tulossa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. (All’s well that ends well.) Suomentanut Tiina Ohinmaa. Esipuhe: Jyrki Nummi. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-32133-1.

Macbeth. (Macbeth.) Suomentanut Matti Rossi. Esipuhe: Ralf Långbacka. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29027-0.

Miten haluatte. (The comedy of errors.). WSOY, tulossa.

Mitta mitasta. (Measure for measure.) Suomentanut Tiina Ohinmaa. Esipuhe: Juha Hurme. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30706-8.

Myrsky. (The tempest.). WSOY, tulossa.

Othello. (Othello.). WSOY, tulossa.

Paljon melua tyhjästä. (Much ado about nothing.) Suomentanut Kersti Juva. WSOY, 2009. ISBN 951-0-33063-0.

Perikles. (Pericles.). WSOY, tulossa.

Rikhard II. (Richard II.). WSOY, tulossa.

Rikhard III. (Richard III.) Suomentanut Matti Rossi. Esipuhe: Kalle Holmberg. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29490-X.

Romeo ja Julia. (The most excellent and lamentable tragedy of Romeo and Juliet.) Suomennos ja esipuhe: Marja-Leena Mikkola. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31683-0.

Talvinen tarina. (The winter’s tale.) Suomentanut Jyrki Vainonen. Esipuhe: Clas Zilliacus. WSOY, 2006. ISBN 951-0-32017-X.

Timon Ateenalainen. (Timon of Athens.). WSOY, tulossa.

Titus Andronicus. (Titus Andronicus.) Suomentanut Pentti Saaritsa. WSOY, 2009. ISBN 951-0-33062-3.

Troilos ja Cressida. (Troilus and Cressida.) Suomentanut Anna-Maija Viitanen. WSOY, 2009. ISBN 951-0-32373-1.

Turhaa lemmen touhua. (Love's labour's lost.). WSOY, tulossa.

Venetsian kauppias. (The merchant of Venice.). WSOY, tulossa.

Windsorin iloiset rouvat. (The merry wives of Windsor.) Suomentanut Kersti Juva. Esipuhe: Anu Korhonen. WSOY, 2006. ISBN 951-0-32016-1.

Nautintojen ajan aarre: William Shakespearen Sonetit. Suomennos, selitykset ja johdannot: Kirsti Simonsuuri. Sisältää näköispainoksen Shakespearen alkuperäisteoksesta 1609. Yliopistopaino, 2005. ISBN 951-570-608-4.

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 ^1,2 Holden Anthony: William Shakespeare. Gaudeamus Kirja, 2003.
↑ Rantala, Risto; Turtia, Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto. Otava, 1990.
↑ http://www.shakespeare-online.com/faq/foliosfaq.html
↑ http://shakespeare.about.com/library/faqs/blfaqswords.htm

[muokkaa] Kirjallisuutta

Greenblatt, Stephen: Shakespeare: Kuinka Williamista tuli Shakespeare?. (Will in the world: How Shakespeare became Shakespeare, 2004.) Suomentanut Kaisa Sivenius. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-20960-7.
Holden, Anthony: William Shakespeare. (William Shakespeare: His life and work, 1999.) Suomentanut Kaisa Sivenius. Helsinki: Gaudeamus, 2003. ISBN 951-662-890-7.
Kott, Jan: Shakespeare tänään. (Szkice o Szekspirze, 1961.) Saksankielisestä käännöksestä Shakespeare heute suomentanut Salla Hirvinen. Alkulauseen kirjoittanut Peter Brook. 2. painos (1. painos 1965). Taskutieto 164. Porvoo Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12814-7.