Indoeurooppalaisten alkuperä
Wikipedia
reklama1
|
|
|
|
|
|
|
Indoeurooppalaisten alkuperä: Suurin osa Euroopan kielistä kuuluu indoeurooppalaisin kieliin. Näitä ovat muun muassa ruotsi, saksa, ranska ja englanti. Suomi ei ole indoeurooppalainen kieli. Indoeurooppaisten alkuperä on kiistanalainen. Kurgaanioletuksen mukaan indoeurooppalaiset olivat alkujaan hautakumpuja, kurgaaneja rakentavia sotaisia paimentolaisia, jotka tulivat eurooppaan Kaukasuksen pohjoispuolisilta aroilta noin 4000-3000 eaa. Toisen näkemyksen mukaan indoeurooppalaisten esi-isöt ovat lähtöisin Turkista, ja levittivät maanviljelyn Eurooppaan noin 7000-3000 aa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kurgaanihypoteesi
Melko suosittu on ajatus, jonka mukaan indoeurooppalaiset olivat alkujaan Aasian aroilla liikkuvia sotaisia heimoja. Nämä kurgaaneja rakentevat sotaisten päälliköiden johtamat ihmiset elivät paimentolaisina tai puolipaimentolaisna ja olivat sen takia liikkuvia. Indoeurooppalaiset kesyttivät hevosen ja keksivät puolapyöräiset sotavaunut, jotka olivat aiempia umpipyöräisiä tehokkaampia.
Indoeurooppalaisten alkukoti olisi Mustanmeren pohjois- ja itäpuolella Dneprin ja Volgan varrella Ukrainan ja Etelä-Venäjän aroilla. Tämän kurgaanioletuksen esitti ensimmäisenä arkeologi Marija Gimbutas. Indoeurooppalasiet olisvat muotoutuneet noin 4000 eaa. Kaspianmeren ja Ukrainan pohjoispuolella. Gimbutasin mallin mukaan indoeurooppalaiset olisivat saapuneet Kaakkois-Eurooppaan kolmena asutusaaltona vuosien 4400 eaa. ja 2800 eaa. välissä. Ensi vaiheessa indoeurooppalaiset levittäytyivät tämän mukaan Länsi-Ukrainasta Romanian ja Unkarin sekä Keski- ja Etelä-Saksan alueelle[1]. Toinen aalto liittyi palloamforakulttuurin, Badenin kulttuurin ja lopulta nuorakeramiikan ilmestymiseen. Kolmas aalto oli kuoppahautakulttuurin leviäminne. Tähän liittyi muun muassa Balkanin Cucutenin kulttuurin tuho.
Indoeurooppalaisten kansojen toinen haara, indoarjalaiset, levittäytyi Iraniin ja Intiaan.
[muokkaa] Alkukoti Anatoliassa
Toisen näkemyksen mukaan indoeurooppalaiset olisivat levittäytyneet Turkista Keski-Eurooppaan asti[2] vuosina 7000-5000 eaa, jolloin maanviljely saapui. Turkki, Anatolia eli Vähä-Aasia oli ensimmäisiä alueita, minne maanviljely levisi synnyttyään. Indoeurooppalaiset olisivat Renfrewin mukaan tuoneet maanviljelyn ensin Balkanille ja sitten Keski-Eurooppaan[3] vuoteen 5000 eaa mennessä. Näin ollen indoeurooppalaiset olisvat tulleet Eurooppaan jo yli 2000 vuotta aikaisemmin kuin kurgaanikansa sitä mukaa kuin maanviljelyskin levisi yhä lännemmäksi. [1]. Heidän kulttuurejaan olisivat silloin olleet Balkanin varhaiset neoliittiset kulttuurit ja nauhakeraaminen kulttuuri[4].
Indoeurooppalaiset olisvat levittäneet maanviljelyä rauhanomaisesti.
Alkujaan 1987 teorien esittäjä Colin Renfrew väitti Anatoliaa varsinaisten indoeurooppalaisten alkukodiksi. teoriaa ervosteltiin. Renfrew korjasi myöhemmin ajatusta vuoteen 1999 mennessä siten, että Anatoliassa olisivat asuneet indoeurooppalaisten kaukaiset esi-isät.
[muokkaa] Kielen ja geenien suhde
Indoeurooppalaiset käsitetään nykyisin muiden suurten kielikuntien ohella ainoastaan kielelliseksi ryhmäksi, jonka puhujat eivät muodosta omaa geneettistä tyyppiään, vaikka näinkin on aikaisemmin oletettu. Itäisimmät indoeurooppalaiset kielet löytyvät Intiasta, ja läntisimmät Euroopasta; tästä tulee myös nimitys indoeurooppalainen. Indoeurooppalaisia kieliä ovat nykyään mm. englanti, ranska, saksa, ruotsi ja venäjä sekä kreikka. On luultavaa, että eurooppalaiset ovat aikaisemmin puhuneet ainakin pääosin muita kieliä.
Kielten ja kulttuurien liikkumista arvellaan nykyisin kuitenkin tapahtuneen lähinnä kulttuurivaikutteiden ja kielenvaihdon keinoin, joskin myös väestöjen siirtymisiä on tapahtunut. Eurooppalaisten perimästä arvellaan nykyisin noin 10% olevan indoeurooppalaisilta, pohjolassa tämän "geneettisen indoeurooppalaisuuden" osuus katsotaan vielä pienemmäksi.
Maanviljelyn ja indoeurooppalaisuuden leviämisen suhde on kiistanalainen. Joidenkin mukaan indoeurooppalaisen kielen levitti indoeurooppalaisten paimentolaisheimojen lähettyvillä Lähi-idässä keksitty maanviljely, joka oli tehokkaampi elinkeino kuin Euroopassa harjoitettu metsästys-keräily. Indoeurooppalaiset paimentolaiset olivat teorian mukaan alistaneet alkuperäiset maanviljelijät, ja omaksuneet näiden kulttuurilliset saavutukset, joita sitten alkoivat levittää.
Teorian mukaan metsästäjä-keräilijät saivat vaikutteita lähistölle tulleilta indoeurooppalaisilta maanviljelijöiltä, ja oppivat näiltä maanviljelyn, ja samalla vaihtoivat itselleen maanviljelijöiden kielen. Tätä olisi tapahtunut asteittain siten, että kielensä vaihtaneet olisivat sitten toimineet vastaavanlaisina opettajina muille metsästäjä-keräilijöille. Toisten mukaan eurooppalaiset olivat maanviljelijöitä jo ennen indoeurooppalaisten kielten tuloa, ja indoeurooppalainen kieli levisi muista syistä.
On kiistanalaista, mitä kieliä puhuttiin Euroopassa ennen indoeurooppalaisuutta. On myös epävarmaa, miten tämän alkueurooppalaisuuden kulttuurilliset ja kielelliset jäänteet näkyvät nykyeurooppalaisissa. Baskin kieltä pidetään yleisesti indoeurooppalaisuutta vanhempana Euroopassa, ja muita vastaavaan asemaan asetettuja kieliä olivat esimerkiksi muinaisten roomalaisten tuntema etruskin kieli. Jos suomensukuisen asutuksen jatkuvuusteoria pitää paikkansa, ovat suomalais-ugrilaiset kielet ainakin Fennoskandiassa ja Baltiassa vanhempia kuin indoeurooppalaiset kielet.
[muokkaa] Indoeurooppalaisuuden kehitysvaiheita Euroopassa
Euroopassa on levinnyt useampia indoeurooppalaisten kielten aaltoja. Sen lisäksi, että ne syrjäyttivät muiden kielikuntien kieliä, ne syrjäyttivät myös aiemmin puhuttuja indoeurooppalaisia kieliä. Eräinä vanhakantaisimpina euroopassa puhuttavina indoeurooppalaisina kielinä pidetään lättiä ja liettuan kieltä.
Indoeurooppalaiset kelttiläiskielet olivat vielä rautakaudella maanosan ehkä laajin kieliryhmä, johon kuuluvia kieliä puhuttiin Britanniasta Balkanille ja Espanjasta nykyiseen Saksaan. Rooman valtakunnan aikana alkoi kelttikielten nopean kutistumisen vaihe. Germaaniset kielet syntyivät jonkin verran nykyisiä pääasiallisia puhuma-alueitaan idempänä, ja levisivät sieltä Länsi-Euroopan ja joksikin ajaksi Etelä-Euroopankin rannikoille asti, paikoin jopa Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Mukana oli paljon myös suoranaista ihmisten muuttoliikettä, eikä vain kielenvaihtoja. Kansainvaellusten jälkeen kelttiläiskielet ovat edelleen hitaasti syrjäytyneet kielenvaihtojen kautta lähes kaikkialta varsinkin germaanisten ja romaanisten kielten vallattua alaa.
[muokkaa] Historiallisia teorioita
Joidenkin 1900-luvun alkupuolen rotutieteilijöiden mukaan indoeurooppalaiset, jolla viitattiin silloin myös rotuun, olivat peräisin Euroopasta tai Lähi-idästä, ja valloittivat muinoin itäisiä alueita, kuten Intian. Näin eurooppalaisten ansioksi yritettiin lukea myös muinainen Intian korkeakulttuuri ja samalla rasistiseen sävyyn väittää, ettei ehkä Kiinaa lukuun ottamatta kukaan ei-eurooppalainen ollut pystynyt luomaan korkeakulttuuria. Nykytulkinnan mukaan edelleen yleisesti katsotaan, että indoeurooppalaiset kielet ovat voineet syntyä muualla, ja kulkeutua vasta myöhemmin Intiaan, mutta erityisiin rotujen vaelluksiin ei uskota.
Oli myös teorioita, joiden mukaan Euroopassa asui "alkeellisempia" ihmisryhmiä, kuten turaaneja tai suomensukuisia, kunnes sotaisat indoeurooppalaiset heimot valtasivat Euroopan. Tätä teoriaa tuki pyörien, satuloiden ja metalliaseiden keksiminen Lähi-idässä, josta indoeurooppalaiset olisivat teorian mukaan näiden avulla levinneet. Alkuperäisten indoeurooppalaisten kulttuuria myös pidetään patriarkaalisempana ja sotaisampana kuin Eurooppaa asuttaneiden luonnonkansojen alkuperäistä kulttuuria. Indoeurooppalaisen kielen ja kulttuurin mukana levisi myös sotaisan ukkosenjumalan kultti, joka tunnetaan muun muassa skandinaaveilla nimellä Thor ja suomalaisilla Ukko. Itämeren alueelle tämä kultti levisi ilmeisesti yhtenä nuorakeraamisista kulttuurivaikutteista.